seili 2


 Am I seeing things or what the hell are those small black dots supposed to be..
– A.. A BABY!

I
 I made up a metaphor.
– The way how I scythe reeds is how other people live their lives
– Calm, hardworking, one bed of reeds at a time, keeping breaks, doing things right, getting praised, with proper protection gear on, whether the weather was shitty or fine, effectively..


– If I scythed the way I actually live my life..
– In a terrible panic,  a bed of reeds there, a bed of reeds here, passing half of them, completely wet and sunken into the water, once in a while I hit someone else with my scythe and cause myself bruises with it as well, sometimes I get a complete bed scythed out but I’m not really sure if I should be proud of it, I try to scythe everything at once, without protective gear, with too many breaks, ignoring all the beds completely and trying to find snails from the shore because it’s a lot more fun, eventhough the sun was shining I would still think that the weather is terrible
– I am not completely sure how could I live like I scythe
– My head cannot process all the information what I receive every day

 

Tags: ,

3 kommenttia - “seili 2”

  1. Niilo Kirjoittaa:

    Toi muiden niittäminen kuulostaa siltä kuin ne ois robottei tai koulutettui eläimii. Mutta yleensä kun mä teen tolleen niin mietin että miten siistiä olis jahdata etanoita välillä mutta en uskalla kun se rikkois sen rytmin. Mutta luulisin että sunkin on mahdollista elää enemmän silleen jos haluut.

  2. alkimohap Kirjoittaa:

    Koskettavaa, jopa runollista. Paitsi että… ei ne ”normaalitkaan” ihmiset, joilla ”menee hyvin”, elä täydellistä elämää. Nekin vaan tavoittelee sitä. Niilläkin on välillä epäonnistuneita päiviä ja halua jäädä vielä tunniksi nukkumaan arkiaamuna ja sielun kuihduttavaa arjen tylsyyttä. Jonkun psykoterapeutin mielestä masennus syntyy siitä, että kokee valtavan kuilun sen välillä, mitä on, ja sen välillä, millainen omasta mielestä pitäisi olla. Töitäkin oppii tekemään, sitähän se harjoittelu on. Vähitellen tulee lisää rutiinia ja taitoa. Jos unirytmi kusee (kuten mulla) eikä saa kuin räävittyä kaikkia pakollisia hommia silloin tällöin, niin tarttee ammattiapua. Nimimerkillä ”harjoitellut aamuheräämistä menemällä arkipäiviksi sairaalaan tapaamaan hoitajia ja muita potilaita”. Olen myös ollut ryhmäkurssilla, jossa on käyty läpi opas nimeltä Depressiokoulu. Siinä oli just näitä juttuja kuten asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ja viikkoaikataulu, jossa herääminen, työt ja koulu on tuntien tarkkuudella. Päivittäisen, miellyttävän tekemisen vaikutus mielialaan. Muiden ihmisten tapaamisen tärkeys.

    Minähän EN tiedä mitään niistä yksityiskohdista, joihin tossa metaforassa ehkä viitataan. Stressipaniikki vähenee, jos saa edes jotain tehtyä järjestelmällisesti. Siihen auttaa se suunnittelu. ”Joskus saan mättään niitettyä kokonaan, mutten ole varma, pitäisikö siitä olla ylpeä.” Katkeran eeppistä. Joskus hämmentävistä ristiriidoista saa jalostettua taidetta. Mut jos kyseessä on kaiken nielevä turhautuminen, niin sit ei tietenkään.

    Toivottavasti en kuulosta besserwisser-Freudilta. Piti sanoa, koska olen kokenut just tätä, että aurinko paistaa ja kaikki tuntuu menevän päin helvettiä. Niilon kanssa samaa mieltä roboteista.

  3. muura Kirjoittaa:

    Ihanaa kun jaksaa tulla niin hienoa tekstiä vastaukseksi tälläisistä rupu-ulvomisista. Kiitän ja kumartelen.

Jätä vastaus